Yhdessä tekemistä, oppimista ja ystävyyttä
Vuosien mittaan Huumoriharju alkoi kehittyä vauhdilla. Syntyi heinävarastoa, lisää karsinoita, turvekatosta, traktorin kestävää pihatietä. Pieniä ratsastajan alkuja alkoi olla pihalla jonossa, mutta jotain toiminnan kannalta olennaista puuttui. Pimeys söi päivän parhaan harrastusajan ja tuntitoimintaa pystyttiin järjestämään vain viikonloppuisin. Yhtenä iltana syksyn pimeydessä tilalle saapasteli ratsastuksesta haaveileva valloittava pieni tyttö, jonka isä totesi, että kyllä maar tälle mäelle tarttis valot saada! Näin alkoi ensimmäinen iso projektimme jonka seurauksena koko Huumoriharju sai arvoisensa valaistuksen, pimeys väistyi ja toiminta sai täysin uudet mahdollisuudet!

Joskus sitä törmää huikeisiin ihmisiin, jotka vaikuttavat niin suuresti elämäämme, ettei sitä voi kuin ihmetellä – kun saimme koko tallialueen valaistua, syttyi lamppu todenteolla myös pääni sisällä: Huumoriharjulla on paljon annettavaa ja minun tehtäväni on seurata vaistoa ja sydämen ääntä, toivottaa ihmiset tervetulleiksi ja toimia tulkkina ja oppaana ihmisten ja eläinten välillä. Päätös jäädä pois muusta työelämästä ja siirtyä täyspainoiseen yrittäjyyteen oli syntynyt!

Hevosystävien ja Intohimon vuodet
Ratsastuskenttä laajeni, pihattoja nousi pystyyn, sorakuormia ajettiin lukemattomia määriä, varsoja syntyi. Hevoset, ratsastustunnit ja niiden kautta koetut elämykset olivat keskiössä. Oli kesäleirejä, estekilpailuja, munajahteja ja talviriehoja. Tallille muutti vuosien varrella monia ikimuistettavia hevosia: mahtava pariskunta Hippi ja Gustav, Lari, Sanni, Åskar, Voitto, Ruu, Elle, Aida, Tasur, Lauri, Pinokkio, Vaimo, Mimi, Eureka, Mayka ja monet muut!

Vuonna 2011 Huumoriharjulle muutti vuohi nimeltä IH. IH oli kääpiövuohi, kokonimeltään Intohimo ja täysin nimensä veroinen pässi. IH kylvi kauhua ajoittaisella huonolla käytöksellään mutta oli kuitenkin hyvin rakastettava ja viisas pieni eläin, valtavan uskollinen työpari kelillä kuin kelillä, oli homma mikä tahansa. IH kulki mukana kaikki maastolenkit ja osasi hienosti kävellä myös talutushihnassa. Asiakasmäärän kasvaessa oli kuitenkin todettava, että vapauteen ja omaan arvoonsa tottunut pässi oli monen mielestä liian pelottava (IH todellakin osasi puskea!) eikä tuntunut reilulta sulkea sitä pois juuri, kun se itse koki tärkeimmäksi tehtäväkseen tilusten vartioinnin. IH eli Huumoriharjulla monta vuotta rakastettuna lemmikkinä (joidenkin osalta vihattuna..) ja viimeiset vuotensa ystäväni luona muiden lampaiden ja vuohien seurassa.